Siirry suoraan sivusisältöön
Etusivu / Saimaa / Ympäristö

Saimaa ja ympäristö

Saimaa koostuu ulapoiden ja lahtien muodostamista järvisokkeloista, joihin sisältyy valtava määrä saaria. Saimaata ei tästä syystä ehkä olekaan aina helppo mieltää yhdeksi ainoaksi järveksi. Saimaan alueesta on vuosikymmenten mittaan muodostunut varsinainen kesämatkailijan lomaparatiisi.

Saimaan ensimmäiset asukkaat

Ihmiset siirtyivät Saimaalle melko nopeasti jääkauden jälkeen. Muinaisten ihmisten merkkeinä voi Saimaan rannoilta löytää kivikautisia asuinpainanteita, lapinraunioita sekä kalliomaalauksia. Ihmiset liikkuivat aikoinaan lähes yksinomaan vesireittejä pitkin ja vesi oli ihmisiä yhdistävä tekijä.

Saimaan rantaluonto

Saimaan rantoja muokkaavat jää ja aallokko. Rantaluontoon vaikuttaa sekä luontainen että ihmisen aiheuttama veden pinnankorkeuden vaihtelu. Saimaalle onkin ominaista voimakas pinnankorkeuden vaihtelu; veden pinta voi pysyä vuosikaudet korkealla ja vastaavasti useita vuosia alhaalla.

Saimaalla on runsaasti jääkauden silottamia kalliorantoja, mutta myös kivikkorantoja sekä hiekkarantoja löytyy. Ihminen on vuosien saatossa muuttanut Saimaan rantoja mm. kasvillisuuden osalta, mutta myös muokkaamalla ja rakentamalla. Myös loma-asutuksen ja virkistyskäytön lisääntyminen ja laajeneminen kaikkialle Saimaalle muuttaa rantaluontoa.

Sympaattinen saimaannorppa

Kun mannerjää vetäytyi jääkauden jälkeen, jäi saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) maankohoamisen seurauksena eristyksiin Saimaan altaaseen noin 9000 vuotta sitten. Saimaannorppa onkin relikti eli jäännelaji, ja sen serkkuja ovat laatokan- ja itämerennorppa. Saimaannorppa on yksi harvoista makean veden hyljelajeista ja uhanalaisimmista eläimistä, eikä vuonna 1955 rauhoitettua lajia tavata missään muualla maailmassa. Pitkäjänteisen tutkimus- ja suojelutyön ansiosta saimaannorppien määrä on nykyisin lievässä kasvussa.


Lisätietoja:

Metsähallitus - Saimaannorppa
Wikipedia - Saimaannorppa